Olen tässä viimeisien viikkojen aikan piirrellyt lapsille paperinukkeja. Sen olen todennut aika hyväksi tavaksi olla aktiivisesti läsnä, kuten minulle vastuun antaneet vanhemmat minulta toivovat. Alkujaan nämä noin seitsemän vuotiaat lapset eivät olleet ollenkaan perillä koko paperinukkekonseptista. Minä tietysti ihmettelin sitä, kun omaan lapsuuteni kuului kokonaisia paperinukkekaupunkeja.

    Piirsin siis lapsille nukkeja heidän toiveitaan kuunnellen. Minkäläiset hiukset, minkä väriset jne. Ja sitten opettelimme vaatteiden tekoa. Näiden paperinukkehetkien myötä innostuin kaivamaan omat, jäljellä olevat paperinukkeni. Ne ovat ne minulle kaikkein rakkaimmat. Äidin serkku piirsi ne minulle yhtenä kesänä. Ne on piirretty harmaalle pahville ja jäljestä päätellen minä olen ne värittänyt. Värit on muuten todella kasarihenkiset. Oli minulla hienoja painettujakin paperinukkeja, mutta nämä minulle piirretyt olivat suosikkejani. Kaikki sinä kesänä Kesämaalla vierailleet saivat antaa omat panoksensa nukkejeni vaatevarastoon. Onneksi suuri osa noista vaatteeista on tallella ja onneksi olen säästänyt myös omatekemät vaatteet. Kakkupaperista on syntynyt morsiushuntuja ja sukkien pitsejä ja vaikka mitä. Paperinukeillani oli myös oma vaatemerkki "Leidilän".

    Nuket saivat nimensä minulle ostetun Aapiskirjan mukaan. Eivät nuo nimet minusta silloinkaan olleet ne kaikkein kauneimmat, mutta kuitenkin valitsin ne: Eila, Antti, Taneli ja Anni. En olisi muistanut kaikkia noita nimiä, mutta onneksi olen kopioinut ne Aapiskirjasta nukkejen selkään. Vasta seuraavana kesänä oli se "Leidilänin" aika.

Olisi kiva jakaa näitä paperinukkemuistoja. Kerro siis omasi.