Nuutuneena kuljen. Ainoana ajatuksena huilaaminen, mutta sekin harmittaa. Sekään ei huvittaisi. Huvittaisi mennä treenin, mutta nuutuneena ei auta. Tekee vain vahinkoa itselleen. Selitän itselleni, että jatkossa sitten jaksan paremmin ja treeniviikot eheytyvät. Sehän ei nyt sitten lämmitä yhtään.

    Voisin mennä puutarhaostoksille. Tarvitsisin pari istutuslapiota ja rikkaruohomyrkkyä. Ehkä kyytiin lähtisi myös kalkki, jolla haluaisin nurmea ravita. Ei minusta nyt ole siihenkään. Ihana oli tuolla puutarhan sateessa seistä ja aistia kesän kuhinaa. Voisin siis vetää myös sadevaatteet niskaan ja mennä puutarhastelemaan. Huomenna sitten!

    Ja siivouskin alkaa olla jo yliajankohtainen asia täällä kotona. Sen saatankin tehdä, kunhan tästä hiukan tokenen. Onneksi koto on pieni, niin siivouskin hoituu sutjakkaasti. Suunnittelen myös suurta karsintaa. Vain se saa jäädä, jolle n todella käyttöä. Ullakolle hankin muovisia laatikoita, joihin tulee elämäni arkisto, vanhat päiväkirjat ja muut hengen tuotteet. Ullakollekin tehdään suurtyhjennys. Kaikki "tätä ehkä joskus tarvitaan"- tavara saa lähteä kiertoon. Tämä raivaus ei sattuneesta syystä tapahdu tänä viikonloppuna, vaan lomalla.

    Tänään Suuri projekti etenee. Sitä ei voi estellä. Tulee vielä huonompi olo, jos niin ei tapahdu. Yksi välietappin on taas viimeisiä piirtoja vaille valmis.

    Nyt nuutumusta kuitenkin hoidetaan vanhojen käsityölehtien selailulla. Se auttaa taatusti! ja ehkä vähän Gilmorea...