Sain tänään hyvän keikan vapuksi. Siis sen, josta jo eilen mainitsin. olen todella tyytyväinen. Suuri projekti vaatisi enemmän aikaa. Olisi taustakirjallisuutta sekä muuta mielenkiintoista kirjallisuutta luettavana, italian ylläpitoa ja kaikki ihanat kesäkäsityöt. Vaivaa aikapula. En ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin ehtiä. Ahdistaa. Tiedän, ei pitäisi syödä koko norsua kerralla, vaan pala palalta, mutta kun... Ahdistaa. Onneksi päivä pitenee ja unentarve vähenee. Sitä odotellessa. En haluaisi olla tämän tehokkaampi, mutta kaikki nuo em. asiat ovat niin mielenkiintoisia, että haluaisin antaa niille aikaa.

    Kaikesta huolimatta intialaissetä lauloi tänä aamuna liikennevaloissa ja minä nauroin ääneen metroasemalla, kun muistin viime öisen absurdin uneni :-)