Minä koitan kyetä tämän kauhean taudin kourissa perusasioihin.
Nukkumaan, juomaan, syömään ja peseytymään.
Siinä onkin ollut kerrakseen.
Ja silti saldo on jäänyt viiteen tuntiin unta vuorokaudessa, yhteen appelsiiniin ja palaan ruisleipää.
Tilanne on onneksi hiljalleen menossa parempaan päin.
Kuume ei nouse enää kylmän kouristusten kautta.
Ja saan syötyä puolikkaan lämpimän aterian päivässä.
MIelitietty teki minulle Tiramisuakin.

Todettuani vointiani tiedustelleelle tilanteen hieman korjaantuneen.
Sain riemastuneen toteamuksen minun pääsystä töihin sairaslomani loppuessa keskiviikkona!?
Täällä taidetaan ymmärtää kahta asentoa: päällä tai poissa.
Minulle on käynyt hyvin selväksi, että olen hyvä yhteiskuntani jäsen ja ihminen, jos menen töihin vaikka pää kainalossa.
Lääkäritkään eivät ole missään vaiheessa kysyneet, että olenko parantunut.
Jos akuutti tautivaihe on ohi.
Töihin vaan!
Toipuminen on vaan laiskuutta, sitä ei suvaita.

Tämä asettaa ihmisarvon hyvin kyseenalaiseen valoon.
Jo oman sukuntamme säilymisen kannalta ihmisellä pitäisi olla itseisarvo.
Tämä tämän hetkinen on lähinnä ihmistuhoarvo.
Jos nämä asenteet hyväksytään, niin tämän jalon ja älykkään lajin elämä on kohta historiaa.
Hyvinvointivaltioissa tunnutaan poljettavan sitä, mikä tekee meistä ihmisen, luomakunnan kuninkaan.
Ajatelkaa, että meille pitää jo mainoksen turvin kertoa, että sydän on tärkeintä mitä omistamme!
Eikö sen nyt pitäisi olla itsestään selvää?
Samoin kun sen, että ensisijaisesti pyritään saamaan ihmiset terveiksi eikä töihin?

Kuka nyt sitten on vahva ja kuka heikko?
Se joka suostuu epäinhimilliseksi robotiksi ja menee töihin vielä jalat edelläkin.
Vai se, joka ei suostu ja hakee toista vaihtoehtoa saaden lajikumppaniensa halveksuntaa osakseen?
Ihmisellä on monessa suhteessa oikeus valita.
Ja täytyy olla myös oikeus valita terveytensä työn yli.
Asiat näyttävät hyvin erilaisilta omalta kohdalta kuin organisaatiokaavion läpi.
Eivät työnanatajat minun terveyttäni muista, siellä ei yhtä ihmistä kaivata.
Aina löytyy uusi tilalle, mutte minulle terveyteni on luonnollisesti hyvin keskeinen asia.
Ja niinhän sen pitää ollakin!