Eilen illalla, ennen nukahtamista se hiipi sekaan.
Päivä oli ollut tavallisen hyvä.
Ei mitään poikkeuksellista.
Itsensä hoitamista ja hemmottelua.
Oli siis syy lähteä neljän seinän sisältä.
Kävin tekemässä tuttavuutta korujentekomaailmaan.
Se oli uutta ja virkistävää.
Kuitenkin pystyin hyvin maltillisesti tekemään hankintoja.
Ja niistä vähistä on kyllä iloittu senkin edestä.
Työnantaja soitti.
Minä epäilin tietysti, että pahat hänellä mielessä.
Ei, päinvastoin. Erityisen hyvät.
Niitä sulattelen ja tarkkailen tilannetta.
Olin myös suunnitellut roskaruokailua.
Ja sen toteutin.
Se oli kyllä pettymys.
Ja kaiken lisäksi heräsin yöllä karmivaan nälkään.

Ennen tuota karmivaa nälkää.
Tuntui erilaiselta kuin kaikkina näinä muina toipilaspäivinä.
Itsestäni konkreettisesti tuntui, että olen tulossa kuntoon.
Enää se ei ole vain päätös, vaan muutos on tapahtunut!

Vauvan mekkokin valmistuu, vaikka manasin jo tuota A- viirusta ja epäilin, ettei valmista tule viikonloppuun mennessä.
Siitä tulee ihan, kuin pilvenhattara.
Pienelle tytölle siis vaalean sinistä.
Jos mahdollista; pienelle pojalle Kauhea käärme myös.