Taikasormi taas näytti kivulle, että kuka on kuka ja mikä on sen paikka tässä kuviossa. Yksinkertaisesti sillä ei ole paikkaa. Taikasormi uhkasi kirjoittaa todistuksen siitä, että minun tulee seuraavina päivinä toimia piällysmiehenä, jotta kipu ymmärtäisi, ettei sille ole tässä majatalossa tilaa.

    Kipu saa unohtamaan yli puolet asioista. En suosittele, ei kannata kokeilla. Luvassa on silloin noloja tilanteita. Ihanaa on siis taas ilman kipua. Tapasin Pikkuistaystävää. Emme ole kunnolla nähneet ja istuneet alas sitten Torinon olympia- reissun. Olipahan siis mukavaa. Siinä meni ilta pitkäksi sohvan nurkkiin käpertyneinä höpötellen niitä näitä. Kuten Pikkuinenystävä totesi: oli mukavaa, mutta koskas meillä ei olisi. Niin se kyllä meidän kohdalla on. Onhan toki yhteistä historiaakin yli 10 vuotta. Kovia juttujakin. Hän on se, jolle voi soitta oikeasti ihan koska vaan. Meille mukavuuden ja hauskuuden syntyyn ei tarvita oikeastaan mitään, mutta usein siihen sisältyy jotakin herkullista eväitä. Tällä kertaa hyvät voileivät, teetä ja "hammastahnakeksejä". Olemmehan me hyvin erilaisia, emmekä ole kaikista asioista ollenkaan samaa mieltä, mutta nekin asiat ovat löytäneet paikkansa vuorovaikutuksessamme.

    Illalla vaimensin puhelimet ja kellot. Päätin nukkua niin pitkään, kun nukuttaa. Nyt onkin suhteellisen levännyt olo. Uhkailuista huolimatta sää on aurinkoinen, joten puutarhaan on päästävä. Piällysmies voi kuulemma kylvää siemeniä, joten sitä aioin tänään tehdä. Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös yrttitaimien hankinta. Olen nimittäin löytänyt ratkaisun vanhaan juurakkoiseen maahan istuttamiseen. Juurta on sen verra reilusti ettei niiden läpi pääse lapiolla. Pitäisi olla kaivinkone tai joku muu miestä väkevämpi laite. Siispä perustan ruukku puutarhan. Saan Isältäni sopivasti hienoja brasilialaisia saviruukkuja, joihin taimet voi istuttaa.

    Koitan pidättäytyä kaikesta kielletystä. Käsityöt himottaisivat todella kovasti. Lisäksi tekemistä sillä saralla olisi aika paljon, sillä lomamalliston tulisi karttua muutamilla neulejutuilla ja tuliaisetkin pitäisi olla käsintehtyjä... Saa nähdä kuinka Typyn käy. Suuri projektikin on tauolla. Seuraava vaihe on kyllä hyvin suunniteltu jo ja se haluaisi kovasti tulla todeksi, mutta pitäsi vaan malttaa, vaikka aikatauluni rupeaa paukkumaan. Heikkoa lapaa ei nimittäin oltu otettu aikataulussa huomioon. Blogitusta voi harrataa järkevissä määrin, kun tukee niskansa makkaratyynyillä... Lukea voin. On edelleen se hyvä kirja kesken, kun en ole saanut kivulta rauhaa edes lukemiseen.