Ulkokirjallisista, ihmissuhdeverkostosyistä tämä kirja on odottanut lukemista kirjahyllyssäni muutaman kuukauden. Tässä viikolla sen sitten nielaisin. Kieli on miellyttävää ja kerronta nokkelaa. Kyse on minusta tunnelmapalasta, sillä kerronta poukkoilee, etenee hitaasti ja päättyy lopulta kuin seinään. Tällä kirjalla ja Paholainen pukeutuu Pradaan on jotakin yhteistä. Molemmat ovat pahan olon ja onnettomuuden taudin kuvauksia. Ja lopulta ei ole edes ihan varmaa miksi tuo kuvaus haluttiin tehdä?