Kesä on parasta aikaa.
Omenankukat täyttävät tienoon.
Se on tapahtunut aivan näinä päivinä.
Pariisissa omenankukat olivat jo ohi.
Siellä oli oikeastaan kesä, epävakaista vain.
Se on toinen kaupunki, jossa voisin kuvitella asuvani.
Olenhan kameleontti, jos siis saan valita.
Sen verran iso jo olen, että ainakin voin siihen vahvasti vaikuttaa.
Pariisi on paljon henkilökohtaisempi.
Siellä ostetaan leipää ja päivän lehti joka päivä samalta ihmiseltä.
Myös pikkuisissa liha, kala ja kasviskaupoissa tiedetään aika tarkaan taloutesi ruokailumieltymykset.
Siinä samassa kahvilassa vaihdetaan kuulumiset henkilökunnan kanssa ja henkilökunta toivoo työajalleen hyvää ilmaa, jotta asiakkaat olisivat onnellisempia.
Kaikki nuo ihmiset viihtyvät työssään ja tahtovat tehdä sitä välittäen.

Olen nyt kolmeen kertaan nähnyt Riemukaaret, Eiffeltornit, jne.
Seuraavalla kerralla en niitä tahdo nähdä, vaan sen Pariisin, joka asuu kahviloissa, puistoissa ja kadunkulmissa.
Ranskan puhuminen on ihanaa.
Silloin 10 vuotta sitten ollessani vaihto-oppilaana siellä en tuntenut sitä kodiksi, mutta nyt se on minulle selvästi toinen koti.
Vuosittain Pariisissa piipahtaminen olisi kyllä hyvä kielitaidon ylläpitämismenetelmä.
En näet usko sellaiseen väkinaiseen , systemaattiseen sana- ja verbilistojen kertaamiseen.
Eikä sitä tule tehtyäkään.

Ennen matkallelähtöä avasin Tyttöjen kanssa kesän.
Ostin kaksi litraa mansikoita salaatin jälkeisiksi.
Oli ihanaa, vaikka olivatkin espanjalaisia.
Kesän alkuun kuuluu myös suuri määrä muistiaisten valmistelua.
Se täytyy tehdä tänä viikonloppuna, sillä kouluvuosi vetelee viimeisiään.
En voi itselleni mitään.
Minulle on vaan tärkeää kiittää ja muistaa ihmisiä.

Menossa tässä olen ollut.
Ennen Pariisia oli viikonlopun Ystävän luona Turussa.
Jonna Tervomaa on tehnyt uuden levyn ja keikkailee, joten keikalle oli päästävä.
Turussakin on syytä vierailla.
Ystävä on asustellut siellä jo useita kuukausia.
Jonnalla oli tuona iltana kilpaileva show; Euroviisut.
Väkeä oli vähän, mutta hyvin ne veti.
Samaistun hänen tekemisen tapaansa ja naurettua tulee sydämen pohjasta.
Hyvää huumoria :-D

Eilen oli tähti-ilta, joka vakuutti minulle olevani oikealla tiellä.
Kova tarve taas työstää romaaniaihiotani.
Nyt se tulee oikeaan aikaan.
Työt loppuvat ensi viikolla.
Lastenkirjailu on ollut taas ihanaa.
Seuraavan teoksen kanssa meinaan kesän ahkeroida.
Tämä on minun tieni ja palaan takaisin tuohon tähti-iltaan, jota tästä voi syyttää.
Ystäväinen pyysi Jonnan keikalle tänne Helsinkiin.
Tottahan lähdin!

Jonna oli todellinen primadonna.
Hän sai minutkin hyppimään eturivissä.
Joku kerta vien hänelle ruusun, tai jos mahdollista, kukkivan omenanoksan.
Hänen tekstinsä vaikuttavat minun elämääni.
Minä ainakin haluaisin tietää kaikista, joihin olen työlläni vaikuttanut.
Kokemuksista kertovia näet varmasti riittää.

Tuohon iltaan kuului muitakin hyviä hetkiä.
Menimme keskustaan Ystäväisen kanssa pyörillä.
Yössä oli jo selvästi kesän tuntu.
Ihanaa! Niin, ihanaa!
Reitilleni osui pyörätie puistikon keskellä.
Sain nauttia upeasta yölaulajien konselrtista.
Tuollaista tapahtuu vain kesällä.
Vain kesäyöt voivat tuntua lämpöisen kirpeiltä.
Koko viimeyön unia siivitti Jonnan laulu.
Väkevä kokemus tuli uniin.
Kulttuurilla on niin paljon väliä.

Pihaleikit ovat taas alkaneet.
Muutama päivä sitten leimme alakerran tytön kanssa pihalla monta tuntia.
Kukat pääsivät uusille paikoille.
Koko puutarha sai elämäneliksiiriä.
Ja taisteluni ryteköitymistä vastaan jatkui.
Kotiasia kiehuu edlleen, mutta ei toistaiseksi muuta.