Syksyn kulttuuririennotkin on sitten avattu. Laadukasta, pohjoismaista nykytanssia. Selkeästi esittävää. Ei  todellakaan mitään egosentristä, epileptistä kouristelua. Ja upeita tanssijoita. Fontouran teoksessa tanssi Niina Hyvärinen. Tämä ensimmäinen teos oli todella lämminhenkinen ja ruusuntuoksuinen. Harpistiystäväni tosin sanoi, että musiikin äänitys oli tehty huonosti. Eihän se nyt missän nimessä ollut livebändin veroinen.
    Ek puolestaan lumosi yksinkertaisella nerokkuudellaan ja purkatytöillään. Tosin tuohon nerokkuuteen jäätiin makustelemaan liiaksikin. Runsaiden duettojen pituutta olisi voinut karsia tuntuvasti. Teos oli myös ihanan leikittelevä ja askeettisesta miljööstä huolimatta, sa hyvälle tuulelle. Antoisa tanssi-ilta siis.
    Neljän ryhmänä menimme katsomaan tanssia ja sitä ennen Mielitietty hemmotteli mietä neljää tyttöä japanilaisen keittiön herkuilla. Harpistiystävä toi minulle ihania liljoja, jotka jaksoivat kuukkia koko seuraavan viikon. Täydellinen iltapäivä kaiken kaikkiaan!