Opintoni ottavat paikkansa äkkiä ajateltua todella epäkiitolliseen aikaan eli perjantai-iltaisin töiden jälkeen ja lauantaina heti aamusta alkuiltapäivään. Tietysti uudessa on aina uutuuden viehätyksensäkin. On siinä kuitenkin taikaakin. Uusi oppi todella tuntuu vapaasti virtaavana energiana ja virkeänä mielenä. Edes perjantaisin puoli kymmeneltä illalla ei tunne itseään väsyneeksi. Ja mielestäni ajatustyötä on runsaammin kuin normaaliopiskelumenetelmissä, vaikka luentoja sanan varsinaisessa merkityksessä ei olekaan ja toimintaa on huomattavasti tavanomaisia opetusmenetelmiä enemmän. Ero muihin korkakouluihin tuntuu olevan selkeä ja minun hyväkseni. Ei tämäkään opiskelumuoto varmasti kaikille sovi, mutta minulle se tuntuu sopivan hämmästyttävän hyvin. Olemiseni ja tekemiseni tuntuu todella vapaalta, irtonaiselta ja tuottoisalta. Se säteilee hyvää oloa koko elämääni. Minusta tuntuu siltä, että vaeltelu on hetkeksi ainakin taakse jäänyttä ja oma paikkani on löytymässä. Varmasti tiedän olevani ainakin oikeassa suunnassa. Ja tuo varmuuden illuusio ihmeellisesti rauhioittaa mieltä. Sitä malttaa pysähtyä kuuntelemaan elämää, joka asuu ihanan kuuloisissa vasta rasvatuissa polkupyörän ketjuissa, suklaan tuntuisissa raukeissa sunnuntaiaamuissa, suloisen makuisissa illan viimeisissä hetkissä ja huumaavasti tuoksuvissa oivalluksen synnyissä.