Häitä ja lisääntyviä ikäisiäni ystäviä tuntuu olevan joka puolella. Vaikuttaa siltä, että ainakin länsimaisessa kulttuurissa häät ovat kaivautuneet syvälle naissukupuolen tajuntaan. Muodossa tai toisessa siitä haaveilevat lähes kaikki. Häihin ladataan valtava määrä odotuksia ja siitä tehdään elämän suurinta päivää, mutta kysymys kuulukin, että miksi? Mikään parisuhde ei kuitenkaan häillä pelastu, eikä vahvistu, jos se ei ole vahvistuakseen muutenkaan. Mikä häissä on se juttu? Muuta en ole keksinyt kuin yhteisöllisen sitoumuksen eli riitin yhteydessä osoitetaan myös yhteisölle, että ollaan vakavissaan ja sitoudutaan elämään yhdessä.

    Meiltäkin sukulaiset kyselevät, että koska olemme menossa naimisiin ja taivuttelu tuntuu olevan kova, kun he huomaavat ettei meillä ole vielä suunnitelmia sen suhteen. Heidän mielestään tasapainoisen parisuhteen ja seurustelun jatke on avioituminen. Miksi hyvää ja tasapainoista parisuhdetta pitäisi jatkaa tai viedä jonnekin "toiselle tasolle". Voisiko nauttia siitä mitä on, sen sijaan, että painaa kovalla vauhdilla eteenpäin?

    Huomaan itsestänikin, etten ole tullut miettineeksi sitä, etten menisi naimisiin, vaikka ei minulla mitään todennettavaa syytä ole, millä perustelisin häitä ja avioliittoa. Sitoumus elää yhdessä ja jakaa elämä toisen kanssa on kuitenkin jo tapahtunut. Haaveet "prinsessapäivästä" elävät syvällä minussakin länsimaisen kulttuurin kasvattina. Tietysti on mukavaa jakaa hyviä hetkiä läheistensä kanssa, mutta sitä olemme tehneet jo pitkään. Ei siihen häitä tarvita. Eivätkä häät saa ihmisiä jakamaan asioita ja hyviä hetkiä keskenään ellei niin tapahdu häiden ulkopuolellakin.

    Tietysti lainsuojan hankkiminen suhteelle on hyvä asia ja toisaalta siinä yhteydessä on hyvä sopia myös omaisuutta ja sen jakamista koskevat asiat jos jostain syystä suhde päättyy eli jotakin ikävää tapahtuu toiselle meistä tai toinen sitoo omaisuuttaa liiketoimiiin jne. Muutenkin vaikeassa ja tunteellisessa tilanteessa on parempi, että mahdollisimman moni asia on miettitty etukäteen, jotta säästytään mahdollisimman hyvin ylimääräiseltä mielipahalta.

    Lopulta kuitenkin mietin, että lapsien olisi turvallisempaa syntyä avioliittoon eli vauvasuunnitelmien myötä voisi sitten aikanaan tulla avioliittosuunnitelmatkin, mutta kun vauvasuunitelmia ei vielä ole, tuntuvat häät ja avioliittokin yhdentekeviltä. Ja voiko avioliittokaan suojata lapsia muuten kuin lakien turvin, jos jotakin odottamatonta tai ikävää tapahtuu.

    Ehkä avioliitto on siis inhimillinen tapa luoda varmuuden illuusio asiasta, josta ei voi olla varma kuin tunnetasolla ja jonka tulevaisuustta ei voi tietää, sillä elämässä voi tapahtua vaikka mitä. Siis tapa vaientaa epävarmuuden äänet.