Pisinkin loma loppuu.
Varsinaista lomaa minulla oli kolmisen viikkoa.
Mutta muuten sain olla vapaa taiteilija.
Kirjani valmistui.
Sain kuvitus keikan.
Kahdeksan kuvaa.
Graafikon palkkiolla.
Ensimmäisen kahden kanssa on kiire.
Tälle viikolle tulee siis vain yksi vapaa päivä.
Suuri sunnuntai; maitokahvia ja voisarvia, neulomista, helmeilyä ja lukemista.
Kaiken kukkuraksi ilmoittaudun tässä opintoihin.
Ryhdyn opiskelemaan lapsuutta...
Ja kirjani tulee myydä.


Kouluvuosi alkoi.
Sain uuden ryhmän.
Enemmistö suloisia ekaluokkalaisia.
Uskoni on palannut.
Tässä maailmassa elää vielä tasapainoisiakin lapsia.
Näistä lapsista on mukava kuunnella satuja, leikkiä yhdessä, leipoa ja tehdä muita tavallisia lasten asioita.
Hyvin on siis mennyt koulujen alku minullakin.
Sivutyönikin on mukavaa.

Päätimme luopua tämän kodin laajennushankkeesta.
Ellei työn kytätyn asunnon hinta romahda.
Mielitietty kaavaili jo pattitilanteen ratkaisemista ostamalla itse suuremman asunnon.
Se olisi vain vähän suurempi ja aiheuttaisi yhden välimuuton matkalla suurempaan yhteiseen kotiimme.
Taidan siis istuttaa muutaman pionin taimen ruukkuihin.

Ryhdyin taas tanssimaan.
Vaihdoin lattarirytmeihin, joissa voin käydä omien aikataulujeni mukaan.
Muutama päivä sitten kokeilin salsaa, tänään bailatinoa.
Hyvää miletä ja liikettä kroppaan.

Yritämme päästä viettämään joulua isäni kanssa kuubaan.
Se vaatii soittelua matkatoimistoihin.
Sijoitus on kuitenkin sen verran hintava, että soittokierros on todellakin syytä tehdä.
Kyllähän sen viitsii, kun ajattelee vuoden pimeintä aikaa lämössä ja auringossa.