Elokuva oli hienosti tehty ja näyttelijät tekivät työnsä taidokkaasti. Näkemys elämästä ja rakkaudesta oli inhottavan synkkä ja jäin miettimään mitä sillä lopulta haluttiin kertoa. Elokuvan musiikki oli todella toimivaa. Ei turhan paatoksellista tai alleviivaavaa. Se antoi katsojalle tilaa tuntea sen mitä tunsi, eikä sitä mitä hänen haluttiin tuntea.

   Haluttiinkohan tässäkin elokuvassa järkyttää siinä kuitenkaan onnistumatta. Yritykset jäivät nimittäin todella hampaattomiksi. Luostarin nunnat puolestaan kuvattiin elävinä ja luonteikkaina, vaikka hyvin sivuroolissa olivatkin.