Kaupunki näyttää niin erilaiselta.
Sateessa.
Paisteessa.
Paisteessa huomaa kuinka hieno se onkaan?
Talvella pitäisi olla mahdollisuus ulkoiluun.
Silloin, kun paistaa.
Se tekee hyvää.

Joulunodotuksen suosikkipäiväni on Lucian- päivä.
En minä kertaakaan ole livenä nähnyt Lucian laskeutuvan suurkirkon portaita.
En ole siihen pyrkinytkään.
Se ajatus valontuojapyhimyksestä riittää minulle.
Sen ympärille muhii jokin perinne.
Se etsii vielä muotoaan.
Tulossa on.
Ehkä jo ensi vuonna.

En minä niin siitä lumesta.
Kunhan edes tuona lyhyenä valoisana aikana paistaa aurinko.
Minä kyllä järjestän asiani niin, että voin mennä sitä livenä tervehtimään.
Heti hiipii ahneuskin.
Olisin mielelläni ollut ulkona eilen pidempäänkin.
Oli kuitenkin joululeipojaiset.
Piparkakkutalo.
Joulupullaa.
Piparintuoksulla jatketaan.
Tällä viikolla leivotaan töissäkin pipareita.
Luultavasti kahtena päivänä.

Odotan lomaa.
Ihana loma.
Ilman rästejä.
Saan tehdä kirjani loppuun.
Ja liikkua.
Lenkille vaikka joka päivä.
Ehkä paluu tanssitunneillekin.
Olin jo tanssimassa lauantaina.
Normaalisti en voi koulun takia tuolla tunnilla käydä.
En tiedä kävisinkö muutenkaan?
On mukavampiakin tunteja.