Vieläkään ei ole varmaa alkaako opinnot vai ei? Päätöstä ja hakuajan päättymistä lykättiin vielä kahdella päivällä. Voisi kai tuota tulkita, mutta taidan olla tulkitsematta, sillä täydellinen suunnitelmani kyykkää, jos opinnot eivät ala.
    Aika kuluu vauhdilla, vaikka mitään ei tapahdu. Ei tule selvyyttä. Ei pääse tanssimaan. Niska ei valita. Aamulla kellon viisarit ovat huomaamatta paikolla, joka merkitsee juoksemista bussiin ja kuinka moni asia taas jäi kesken. En voi kyllä jäädä notkumaan vain näiden nykyisten töitteni rytmittämänä näihin hetkiin. Se vaatii kylkeensä jotain muuta. Muuta etsiskelen jo kaiken varalta.
    Tulee muuten kohtuullisen hyväksikäytetty olo, kun koittaa auttaa ja tarjoaa hyödykkeitä lainaan. Sitten niitä lainataan eri tavalla kuin sovittiin, eikä sitten palautuksen yhteydessä ymmärretä kiittää. Minusta ystävyys ei ole sama asia kuin kunnioituksen puute. Turha pokkurointi toki on turhaa, mutta voi sitä hyviäkin ystäviä puhutella sekä kohdella nätisti ja kunnioittaen. Eihän sitä aina tule kiitettyä, vaikka pitäisi, mutta olen huomannut, että kiittämättömyys jää kyllä painamaan. Minusta röyhkeys ja välinpitämättömyys ei ole mukavaa edes hyvien ystävien tai muiden lähimpien taholta. Huomaavaisuudesta tulee hyvä mieli, vaikka se tulisikin ihan lähipiiristä. Kiitos ja ne muut kunniaan!