Hugh Grantissa on ilmeisesti jokin hyvänmielen maneeri, joka toimii aina ja takuuvarmasti. Ja britti-Amerikkalainen yhteistyö kyllä tuottaa parempaa hedelmää kuin "öhö-öhö"- hollywoodkomedia. Epäilin Drew Barrymoren osuutta ja siksi tämän elokuvan näkeminen pitkittyi. Yllätystyttö laittoi kuitenkin sellaisen teaserin blogiinsa, etten voinut jättää elokuvaa näkemättä. Hyvä niin, sillä siitä tuli ultimaalisen hyvä mieli ja se tarjosi oivan pakopaikan reaaliajasta ja paikasta. Leffassa melkein kävi nolosti, kun meinasin nousta taputtamaan elokuvan yleisön mukana.

   Tarinahan on hyvin ennalta-arvattava, mutta elokuvan tenho ei perustukaan yllätyksellisen tarinaan, vaan hyvään ja nautinnolliseen kerrontaan sekä rakastettaviin hahmoihin. Tällaiseksi hyvänmielen läsyyksi elokuva oli hyvinkin kritisoiva ja kantaaottava. Soundrack on ladattu jo ja heti huomenna aamulla alkaa luukutus.

Ihana eleokuvakokemus vaihteeksi.