Valtaosa ihmisistä toteaa joulun alkavan kaupoissa aivan liian aikaisin.
Onko joulusta tullut suuri markkinointikikka?
Kaupoissa sitä joulua laitetaan ja koristeita piisaa.
Mitä varten?
Ei suinkaan joulun itsensä takia.
Vaan myynnin tehostamiseksi.
Siellä koristellaan, missä myydän.
Ja muualla lähinnä väsytään jouluun jo ennen joulua.
Ja loppu tuntuukin jo pakkopullalta.
Valitettavan monelle se tarkoittaa joka vuotista perhe kriisiä.
Murhenäytelmää, joka suoritetaan tietyin menoin vuodesta toiseen.
Täytyy lähettää kortteja.
Täytyy ostaa lahjoja.
Täytyy hankkia ja syödä jouluruokia.
Täytyy tykätä joulusta.
Täytyy hymyillä, vaikkei hymyilyttäisi.
Täytyy tehdä noin, koska muuten joku saa kohtauksen näin.

Ei joulu voi olla kaikille sama asia.
Ei sitä siis voida kaikkialla viettää samalla tavalla.
Kyllähän sen täytyy lähteä siitä, että se tuntuu juhlijoista itsestään hyvältä.
Jos ei tykkää tontuista, niin ei niitä tarvitse omaan jouluun tuoda.
Jos ei siisteys ja siivotut komerot tuo lisä arvoa, niin mitä sitä siivoamaan.
Jos jouluna tuntuu sopivammalta syödä etanoita kuin kinkkua, niin kuka estää.
Kyllä joka jouluisista etanoistakin ihan hyvän tradition saa.
Ihminen kuitenkin kaipaa juhlia, hetkiä arjen yläpuolella.
Ja onhan se mukavaakin kerran vuodessa muistaa kaikkia niitä, jotka ovat olleet ja ovat jakaneet elämää kanssasi.
Olleet yhdessä.
Keitä muita sitä muistamaan?
Traditiot syntyvät sen juhlakunnan yhteisestä viihtymisestä ja ilosta.
Ei joidenkin ulkoisten reunaehtojen täyttämisestä.
Mikä siis on kenellekin tärkeää? (Tuskin kukaan komerossa.)
Mikä on juhlakunta kullekin? (Yksinnään.)
Se tekee joulun.
Ja niin se tulee.
Varsinaisesti.