Huoli murheita vailla kuljin lapsuuden kesien mailla.
Tuli aika paljon mietittyä kesän olemusta ja sen merkitystä minulle.
Kesän idean ikonikin aukesi eteeni Kesämaalla aamiasta nauttiessani.

751737.jpg

En ole milloinkaan allekirjoittanut kesämökkiajatusta.
Siis sitä, että painetaan kauhealla kiireellä ja paineella joka mahdolliseksi hetkeksi mökille.
Ja lopulta siitä jää käteen vain valtava määrä edestakaisin reissaamista.
Sitä vastoin voin tämän kesän Kesämaareissun jälkeen ymmärtää Suomisten perheen aikaan tehdyn täysmuuton kesähuvilalle.
Taipaleiden taakse, täydelliseen luonnonrauhaan ja suomalaisen kesän sydämeen hakeutuminen on perusteltua.
Huvila laitetaan kauniiksi, parhaat asita tuodaan kaupungista, tehdään totaalinen siivous ja ryhdytään nauttimaan yöttömistä öistä ja muista kesän taioista.

751747.jpg

Jo viikossa itse unohdin tuon kavalan maailman, ajan, päivien järjestyksen sekä puhelimenkin.
Perusasioiden äärellä puuhailu vie elämän alkulähteille.
Kaikki turha karisee ja lopulta tällainen näennäisesti kiireinen city- ihminenkin voi nauttia joutilaisuudesta, uutisten puutteesta sekä hiljaisesta erämaaluonnosta, jonka rauhan rikkoo vain satunnaiset kuikan tai kaakkurin huudot.
Öisin ei malttaisi nukkua ja on helppo ymmärtää mikä suuria satusetiämme on inspiroinut lumoavien satujen synnyttämiseen.
Usva levittäytyy järven pinnalla ja aurinko matkaa taivaan rannassa muutaman tunnin noustakseen taas paistamaan pohjoisen valtakuntansa ylle.
Hiljaisuus on täydellinen.
Usvankin saattaa melkein kuulla.
Taikahetken rikkoo vain satunaisesti lentoon pyrähtävä lintu, jonka siiveniskut kuulee selkeästi.

751755.jpg

Minä en voi moittia kesää sateesta.
Kesä on kuitenkin kesä.
Sateella on ihana juosta sen halki suojaan, sytyttää takkaan tuli ja käpertyä hyvän kirjan tai houkuttelevan käsityön ääreen.
Ja mikä parempaa kuin vierailevat ystävät, joiden hymy saa takkatulen valosta aivan uuden syvyyden.
Olen iloinen, että minulla oli mahdollisuus jakaa kesää edes vaillinaisen sisaruston kanssa. Sisarusto nimettiin uudelleen Tehotytöiksi.
Niin paljon saimme aikaan Kesämaalla, joka on nukkunut ruususen untaan lähes 20 vuotta.
Tänä kesänä isä herätti sen vihdoin henkiin.
Ja merkit uudesta loistosta ovat jo nähtävissä.

751758.jpg

kesänlapsen täytyy pystyä järjestämään elämänsä niin, että tämän itselleen elinehtoisen vuoden ajan voin suurelta osin elää kesäniityssä, spontaaniuden ja mielijohteen varassa.
Tämän kesän varaton taiteilijuus mahdollisti sen ja kuitenkin valmistakin on synytynyt.
Ennen kaikkea tämä on inspiraatioiden aikaa.
Yksi uusi kirja vaatii kiihkeästi syntymäänsä.
Joten työn alla olevakin kallistuu vääjäämättä kohti loppuaan.

751750.jpg

Näistä täydellisistä kesähetkistä puuttui vain Mielitietty, liberaalin toimiston ahkera uurtaja.
Lienee luonnollista, että nämä syvät onnenhetket haluaisin jakaa hänen kanssaan.
Onni oli syvää, ellei jopa syventynyt entisestään, kun tulin kotiin kaivattuna ja nautimme taas yhdessä olosta.
Tosin siitä nautitaan kyllä silloinkin, kun vaan ollaan yhdessä.
Mielitietyn kanssa on niin ihanaa nauttia kesän yksinekrtaisista herkuista, joista osa saadaan omasta puutarhasta ja loput lähitorilta.
Marjoja ja vihanneksia täytyy syödä paljon silloin, kun niiden aika.
Keinotekoisesti kasvatetut tai pakastimessa säilötyt kesäherkut eivät ole sama asia. Ne eivät ole edes kalpea muisto kesästä.

751752.jpg

Tänä kesänä löysin uimisen uudelleen pitkän tauon jälkeen.
Olisi ollut suorastaan omituista, jos näin ei olisi tapahtunut tuolla käytännössä yksityisellä järvellä savusaunan yhteydessä.
Jopa minä vannoutunut aamu-uinin vastustaja aloin taipua aamu-uinnin kannalle.
Jos olisin ollut tuon järven rannalla vielä toisen viikon, niin aamu-uinin ihmekin olisi nähty.
Ei tosin niin, että herätään aamulla varhain ja pompataan järveen sängystä suoraan.
Aamutorkku vaatii tässäkin tapauksessa omat seremoniansa, mutta lopulta uisi kuitenkin.

751744.jpg

Villi luonto voi olla pelottavakin.
Etenkin muutaman tunnin hämärässä.
Sitä se ei ole tuolla lapsuuden kesämaalla.
Siellä jokainen kivi, kanto ja puu ovat niin tuttuja, ettei osannut pelätä lapsena, eikä 20 vuotta myöhemminkään.
Yleensä tämän tarinankertojan mielikuvitus alkaa laukata otollisissa puitteissa.
Peikot alkavat hiipiä varjoissa.
Ja seireenit tanssivat mättäillä houkutellen syvälle metsään, suon silmään.
Tätä tapahtuu vielä aikuisena, onneksi.
Siellä asia oli toisin, enkä olisi raaskinut nukkua ohi tuon myyttisen kesäyön.
Olisin vaan tahtonut katsella hiljaisuutta.

751745.jpg

Aamuisin oli tarve tehdä kierros tiluksilla.
Katsella luontoa ja sen muutoksia.
Kulkea koivumetsässä ja ihastella luonnon niittyä.
Ensi kesäksi väläyteltiin lainalampaiden mahdollisuutta.
Ne olisivat siellä eläkeläisisän seurana.
Siellä tehdään luontoretkiä.
Hämmästellään lummemattoa.
Tarkastellaan majavanpesää.
Ja seurataan laulujotsenten perhe-elämää.
Nämäkin ihmeet saavat niille kuuluvan arvonsa.
Puhutaan myös susista ja karhuista, ei toivota kuitenkaan kohtaamista.
Ihminenkin pysyy siellä nöyrästi omassa ekolokerossaan.

751748.jpg

Rakkaita paikkoja on huolettava ja kohtuudella koristeltava.
Silloin ne pysyvät arvossa ja pienen ihmisen on hyvä olla siinä universumissa, kaukana tunneittain päivittyvistä uutisista ja iltapäivälehtien kohuotsikoista.
Kesästä voin nauttia joka hetkenä ja haaveilla ikuisesta suvesta.
Tästä intensiivisestä ja rehevästä.
Se ei ole sama kuin ikuisen kesän maassa.
Onhan se ikuinen kesä toki parempi kuin olo täällä talvella.

751746.jpg