Lähes kaikki se mikä on minulle tärkeää, mukavaa ja elämisen arvoista, on tällä hetkellä mahdotonta. Heikko lapa valittaa. Ja lujaa. Se se ison väsyn syy on. Suuri projekti edityy todella vaiheittain, 10 minuuttia kerrallaan. Sitten täytyy nousta ylös tuolista ja maata lattialla, jotta staattisuus laukeaisi. Mitä sitä ei taiteen vuoksi tekisi? Niin hyvää jälki on kuitenkin ollut, että sitä on pitänyt itsekin pysähtyä ihmettelemään tuotokset ohittaessaan. Täydellistä pannaakin on joutunut harjoittamaan. Ei voi tanssia. Blogitus on pitänyt vähentää minimiin.  Käsitöitäkin pitäisi välttää. Se on onnistunut huonommalla menestyksellä, mutta siitä kyllä rangaistaan ja lujaa. Onneksi on kuitenkin muutamia hyviä asioita, kuten oleskelu Mielitietyn kanssa. Tuntuu hyvältä ja ehkä senkin takia, kun niin monesta asiasta on pitänyt kieltäytyä.

    Ensimmäisen kerran koin shoppailun terapeuttisen vaikutuksen. Tein kierroksen kaupungilla. Kävelystä on aina ollut apua, niin nytkin. Lisäksi taisin osua hyville apajille, sillä kivoja juttuja löytyi. Ikuisuuspaita ajautui tielleni. Se kuuluu kesämallistooni varmaankin seuraavat 10 vuotta. Olihan sillä hintaakin, mutta tiedän sen ollen todella hyvä sijoitus ja täydellinen Suomen kesän asuste. Ei pidä olla helle, jotta sitä voi käyttää ja silti se päällä on todella kesäinen olo. Se suunniteltu ja haaveiltu laukkuostoskin toteutui, vihreänä. Tänään olen sitä jo testannut. Se on todella hyvä.