Paranemisende etessä olen saanut ainakin yhden vaihteen lisää.
Päivien aikan ehtii tätä nykyä tehdä paljon enemmän.
Tosin intoa ja ideoitakin olisi ainakin toisen mokoman verran.
Rytmin vakauttaminen ei ole onnistunut iltapäästä.
Vahingossa illat venyvät puuhaillessa.
Aamuisin olen saanut raivattua aikaa kirjalleni ja työ etenee paremmalla vauhdilla.
Tämä kevät ei sittenkään taida olla epärealistinen suunnitelma.

Mielitietty lähti työmatkalle.
Palaa sieltä torstaina.
Olemme olleet kovin tiiviisti yhdessä, joten tuntuu kummalta.
Ei pahalta, vaan kummalta.

Kotisuunnitelmat rönsyilevät ja tuntuvat ottavan oman aikansa.
Onneksi ei ole kiire muualla kuin pääni sisällä.
Vähän pelottaa, ettei kodin hankinta onnistu.
Toisaalta vielä uskon tähän mahdollisuuteen täysillä.

Kesäansion etsintä on edelleen käynnissä.
Ensi syksyksi löytyi hyviä vaihtoehtoja.
Kesä on edelleen auki.
Saa nähdä mistä kiven kolosta se mahdollisuus löytyy.
Kirkastunut käsitys etsittävistä töistä on kuitenkin jo puolivoitto.
Toimistoihin en mene.
Työni täytyy olla konkreettisempaa.

Eilen oli päälläni ensimmäistä kertaa neulomani pitsineuletakki.
Niin, ylpeä olen siitä.
Se onnistui yli odotusten ja on todella kaunis.
Kun vaan joku kuvaisi sen päälläni lähipäivinä, niin pääsisin suitsuttamaan siitä neuleblogissani.
Se pitää ehdottomasti kuvata päälle puettuna.

Eilen sorruin ostamaan violetteja freesian taimia.
Muutan puutarhaani sinisempään suuntaan.
Haaveilen pionista.
Niitä ei ole sinisävyisiä, mutta sillä on varmasti lupa tehdä poikkeus.
Koska se on suosikkini ja niin ihana.