Minä, heikko niskani ja rasittunut lapani menimme tänään Taikasormen käsittelyyn. Onneksi on taikasormi, joka helpottaa heikon niskan oloa. Balettiystävä siitä aikanaan vinkkasi. Siitä ajasta on kyllä tultu pitkä matka ja Taikasormi on saanut paljon aikaiseksi. Onhan elämä nyt todella hyvää. Toisin kuin tuolloin. Kosketus oli tällä kertaa raju ja olen uupunut sen jäljiltä. Niska vaatii rauhaa, joka tarkoittaa sitä, etten päässyt tänään tanssimaan. Toivottavasti ensi viikosta tulee ehjä tanssiviikko.

    Uupumus kutsuu seurakseen melankoliaa, joka usvan laillai hiipii huoneeseen ja kiertyy ympärilleni. Hullua surumielisyyttä ilman syytä. Kaikki on niin todella hyvin ja silti on sanottavaa. Silti edelleen aistin. Vieläkin herkemmin ja tarkemmin jos mahdollista. Gilmoret ovat nousseet pysyvästi hyvänmielen juutujen joukkoon. Sitä määritelmää vahvustaa etukäteistieto siitä kuinka mikäkin kohtaus minuun vaikuttaa ja vaikka tiedän tämän etukäteen, niin silti tuntuu ja itkettää tai naurattaa jne. Hyvä on, että tuntuu.

    Hyppäävän sammakon- etappi suuressa projektissa tuli valmiiksi. On niin hyvä vire päällä, etten tohdi pitää vapaata. Huomenna jatkuu. Tuo työ on ihanaa. Yksi pienen ihmisen unelma käy toteen, jos projektini menee läpi ja voin itseni tällä työllä elättää. Minulle on selvinnyt miksi haluan isona. Siitä on olemassa nyt varmuus, joka ei vaadi todistelua. Sen tietää ja tuntee. Se tuntuu niin hyvältä, että itkettää.

    Tässä rypiessäni melankoliassani huomaan kuinka ikävä minulla on Mielitiettyä. Olemme viimeksi viettäneet yhteistä aikaa muuten kuin nukkuen viime tiistaina. Arki on siis ollut taas sangen vauhdikasta ja rytmimme poikenneet toisistaan. Ihan siis normaalia meidän elämää.