Se voi aikuisesta kuulostaa vähäpätöiseltä.
Lapsesta itsestään kuitenkin näkee kuinka totta se on.
Lapsi on läsnä ja kokee koko kehollaan.
Siinä lapsen rinnalla aikuinenkin tuntee pienuutensa.
Aina hätää ei pysty poistamaan, ei edes helpottamaan.
Ja lapset osaavat olla julmia toisilleen, vaikka ovat kavereitakin.
Lapsen hätä ja hölmöt aikuiset ovat lasten parissa työskentelyn ainoat todelliset varjopuolet.
Töissä oli eilen pulmallinen päivä.
Ja tänään on sitten mentävä jälkipyykille.

Vielä tämä sotku tuli mukanani kotiin.
Työt ovat muuten kyllä jääneet onnistuneesti työpaikalle.
Viikonlopuksi en kyllä ota mitään töistä mukaan.
Se on minun aikaa ja vapaata sellaista.
En ole edes kirjaani viikonloppuisin tehdä.
Siinä suhteessa täytyy kuitenkin ehkä joustaa.
Haluan näet hiljalleen valmista.
Tämän viikon saldo on yksi kuva.
Olen tyytyväinen.
Luulen, että rytmin löydyttyä viikon saldo voi olla jopa vähän suurempi.

Ne jatkosuunnitelmat ovat auki.
En ole tehnyt asian hyväksi mitään.
Pitäisi kai tehdä.
Se tarkoittaa vaan joka kiven kolon ja kannon kääntämistä.
Ei se itsestään tule.
Eikä taoda olla kovin helppoakaan.
Kivaa se olisi jos se olisi helppoa.
Joku voisi tulla kotoa hakemaan.
Pian pitäisi tietää jo syksystäkin.
Olenhan jo vannonut hakevani uusia tuulia.
Pitääkö kuitenkin ottaa varman päälle, että olisi ainakin jotakin?