Pyörän kumihan tuli jo silloin tiistaina kuntton, eikä merkittävästi keventänyt kukkaroa. Ainoa ongelma oli, että kumi oli taas tyhjä, kun tiistai-iltana lähdin sillä ajelemaan. Ja keskiviikkona korjaamolla selvisi, että minulla on ollut vain huono tuuri. Kaikki mahdolliset osat eli venttiili ja kumi, kun vaihdettiin uusiin. Tällä kertaa jouduin olemaan ilman pyörää puolitoista päivää. ja toden totta kyse oli ollut vain huonosta tuurista. Renkaasta oli nimittäin löytynyt orapihlajan piikki.

    Suuri projekti vetelee viimeisiään. Ja niskani kapinoi edelleen, tosin tällä ketaa niin, että olen pystynyt työskentelemään pitkiäkin jaksoja. On ollut ihanaa taas palata töiden pariin. Aikataulut ovat tosin heittäneet häränpyllyä, mutta hyvä siitä tulee ja valmiskin piakkoin.

    Tuo työ on ihmeellistä. Siinä ontaikaa. Se kulkee kyllä vahvasti kauttani, mutta kaikkeen syntyvään minulla ei todellakaan ole valtaa puuttua. Tässä seuraa kyllä sekin, ettei tätä työtä voi härkäpäisesti vain suorittaa. Se ottaa aikansa ja löytää ratkaisunsa omassa rytmissään. Kuinka nerokkaita ja yksinkertaisia nuo ratkaisut voivatkaan olla?

    Mielekäs työ tekee tietysti muustakin elämästä mielekkäämpää. Vaikka kaiken kaikkiaan elämässä on tällä hetkellä hyvä, rauhallinen syke ja mukavasti uusiakin asioita tulollaan.