Myymälä ostoskeskuksessa on tulessa. Myymälässä riehuu mies, kahden vielä myymälässä olevan nuoremman ihmisen isä. Äidin läsnäolosta en ole varma. Ikkunassa on solakan ihmisen mentävä reikä, mutta isä ei päästä siitä ketään ulos. Nuorempi kahdesta lapsesta, mies hänkin on jo antanut periksi ja tekee valittamatta kuolemaa. Vanhempi lapsista, nainen, taistelee sinnikkäästi vastaan ja roikkuu tiukasti elämänsä syrjässä kiinni.

    Näen naisen päänsä sisään, vaikka seuraakin kaikkea tätä ulkopuolelta. Hän punnitsee erilaisia vahtiehtija ja niiden seurauksia. Jos hän itse haluaa pelastua, muut kuolevat. Haluaako hän kaksi kuolemaa taakakseen? Nainen miettii. Hän ehtisi vielä pelastua, kun vain juoksisi ja sukeltaisi ulos rikkoutuneesta ikkunasta mistään muusta välittämättä. Toiset, ei edes veli enäää hänen jälkeensä ehdi pelastua. Nainen ei ole täysin varma haluaako hän edes mielipuolen isänsä pelastuvan. Ahdistava ajatus, mutta miten paljon isä on aiheuttanut ahdistusta heille kaikille.

    Nainen ampaisee vauhtiin ja sukeltaa rikkinäisestä ikkunasta kadulle. Hän ehtii nousta ylös ja edetä muutaman askeleen, kun hänen takanaan myymälässä räjähtää. Räjähdyksen voimasta hänkin jää kadulle makaamaan. Pian paikalla on virkavalta ja tutkimukset käynnistyvät. Nainen ehtii livahtaa paikalta ennen tarkempaa tunnistusta tai valokuvausta.

    Tuota naista ei löydy mistään. Lopulta virkavaltakin luovuttaa. Kaikki tapahtuneen tiimoilta jää avonaiseksi ja yksi "ruumiistakin" lähti kävelemään. Minäkään en näe naista, en tiedä selvisikö hän tai miten hän jaksaa taakkansa kanssa. Hän tai kukaan muukaan ei lopulta tiedä kuinka muille uhreille kävi. Jatkuuko elämä?

    Myöhemmin näen naisen hyvin toisen näköisenä, toiseen perheeseen sijoittuneena. Vaikuttaa kuin hän olisi aina elänyt osana tuota perhettä. Välillä tuo onnettomuus nousee kuitenkin esille. Uudella pikkuveljellä on päällään tutun oloinen paita ja naisella melkein kuohahtaa ahdistus yli. Hän hallitsee tilanteen, kuten aina. Asiasta tietävä näkee miten naisen sisällä kuohuu, mutta ulkoisesti kaikki on hyvin. Ahdistus ei näy ulos eikä kaikesta päätellen sisällekään, mutta se selvästi tuntuu.

    Nainen törmää. Tutun näköiseen, tosin täysin rappiolla olevaan mieheen. Nainen koittaa olla huomaamatta tätä, mutta mies katsoo niin pistävästi ettei siltä voi välttyä ja toeteaa: "Käy nyt edes joskus katsomassa?" Minä jään miettimään kuinka naisen käy ja saako hän koskaa helpotusta ahdistukseensa.