Tanssileffoissahan on lähes aina sama peruskuvio: Asiat vat huonolla tolalla ja tanssilla ne korjataan.
 Ja totuus kyllä onkin, että monet asiat korjaantuvat tanssilla. Tosin totuus ei aina ole kovin mielenkiintoinen lähtökohta elokuvalle.
Lähtökohtaisesti odotukset eivät siis olleet kovin suuret, mutta tanssifriikkinä tanssileffat lähtevät jossakin vaiheessa vuokraamosta mukaan.
Onnistuessaan tanssileffasta tulee hyvä mieli ja tanssin hyvä fiilis tarttuu.

Take the Lead ja Antonio Banderas onnistuivat.
Tuli hyvä fiilis.
Hyvällä fiiliksellä siis omaan kirjastoon asti.
Usko Antonioonkin oli kova. Onneksi ei tarvinnut pettyä.
Ja pakko päästä tanssimaan.
Itse ryhdyin yllättäen harkitsemaan paluuta balettitunnille.
Se voisi olla sopivaa tähän tilanteeseen, kunhan olen kunnossa.

Perusasiat eivät ole häpeä.
Ei siis myöskään hyvä perustarina.
Perustunteille.