Siitä pitäisi kaiketikin talviallergikon olla onnellinen, sillä elämä ei oikein tahdo liikkua jos lima ei liiku. Ei muuten liiku Typykään, jos lima ei ole liikkunut ensin. Olen siis päässyt tanssimaankin tällä viikolla kahden viikon tauon jälkeen. Nyt tietää sekä olleensa tauolla, että palanneensa sieltä.

    Suuri projekti pitäisi saada jälleen etenemään haluamaani tahtia. Sekin raukka on joutunut näivettymään tuon liikkumattoman liman takia. Kyllähän työtkin jonkun verran haittaavat tätä korkeampaa toimintaa, johon projektinikin kuuluu. Jo saavutettuun olen kyllä varsin tyytyväinen ja itse toteuttaminen saa tanssimaan, niin hienoa se on. Se on minun kuolemattomuutta.

    "Poika vuosien takaa" yrittää jälleen. Tällä kertaa nostalgian nimissä. Säälittää ensin ja sitten ei kiinnosta. Ei huonoja tunteita, ei mitään, itse asiassa. Antaisi vaan olla menneessä ja eläisi tässä hetkessä, toisaalla.