Olen ollut kohta kaksi viikkoa pois Suuren Projektin ääreltä, samoin koneen äärellä kyyhöttäminen on tiputettu minimiin ja kuinka ollakaan: Kurja lapa ja Huutava niska ovat vaienneet. Muut vaihtoehdot olen jo kokeillut huonoin tuloksin. Kahdesta pahasta piti siis väliaikaisluontoisesti valita.
 
    Mikä hurjinta menossa on lajin vaihdos. Suurin, sitten voimistelusta tanssiin siirtymisen. Yksilöstä pitäisi tulla kaksilo. Kilpatanssikurssille olen menossa yhden yksilötanssikaverin kanssa. Mielitietty on ollut noilla poluilla jo pitkään, joten jotakin tuosta maailmasta tiedän ja Mielitietty on tietysti ollut tämän päätösen suhteen todella kannustava ja tukenut tässä suuressa askeleessa. Ja kuinka hauskaa meillä onkaan ollut parinmetsästyksessä. Luvassa siis on yhden yksilön muuntumisraporttia kaksiloksi.

    Vapaata taiteilijuutta alkoi taas rytmittää työ kohderyhmän parissa. Kuinka mukavaa se onkaan. Tänään olimme välipalalla ulkona ja silloin mietin, kuinka hyvin asiat nytkin ovat; auringonpaistetta ja eväsretki. Ja onneksi kesä jatkuu ja Sejotaeisaamainita pysyy kolossaan, eikä ole vielä tulossa. Minä saan ajaa pyörällä töihin ja käyttää varvastossuja vielä elokuussakin. Voiko olla hienompaa?

    Ja yksi toisensa jälkeen myös keskeneräisyydet alkavat valmistua. Ei ihan aikataulussa, mutta ei tässä nyt olla aikataulussa oltu enää pitkään aikaan. Tai jos ollaan, niin jossakin suuressa kosmisessa, jota tällainen pieni Typy suuressa maailmassa ei kykene hahmottamaan. No, ehkä jälkeen päin katsellessaan jättämiään jälkiään.

Nyt tyttö vaan hymyilee ja on tyytyväinen. Taitaa olla tekijäin yhdistelmä kuitenkin.