Manio vuosi elokuvan traileri valloitti tämän väen.
Satuin televisioista vielä lisäksi näkemään, jokun kuinka tehtiin puffiohjelman.
Elokuvaa ja kirjaa tehtiin siis lähes simultaanisesti.
Oli siis pakko lukea kirja ennen leffaa.
Olin ilmeisesti elokuvahypen edellä.
Sain kirjan ilman odottelua kirjastosta.

Hyväntuulinen kirja.
Ihanaa Provencen aurinkoa sivulta toiselle.
Sortumatta kuitenkaan matkakertomukseksi.
Kertomus elämänlaadusta se oli minulle.
Kieli oli sujuvaa ja kerronta eteni vaivattomasti.
Kirja oli siis varsin nopealukuinen myös tälle hitaammalle lukijalle.

Usein minulle on käynyt niin, että elokuvan nähtyäni olen lukenut myös kirjan.
Tällä kertaa näin päin.
Saa nähdä mitä seuraa.