Uhmasin sadetta. Se todella uhkaili siinä vaiheessa, kun olin lähdössä keskustaan palaveriin. Ameliella tietysti. On se ihmeellinen se vapauden tunne, kun päästelee polkupyörällä eli p-jörällä menemään. Palaveri oli lempi kahvilassani. En ollut käynyt siellä pitkään aikaan, mutta käynti seolitti kyllä yksiselitteisesti miksi se on lempparini. Siellä palvellaan kauniisti ja ihmistä kunnioittvasti ihan pöytään asti. Havaitsin, että he tarjoavat myös aamiaista, joka on lastattu suurelle lautaselle. Siinä on tuoretta chiabattaa, hedelmiä, leikkeleitä, kananmuna sekä mehua ja kavia tai teetä. Se tämän Typyn täytyy käydä kokemassa. Palaverissa selvisi, että työni siirtyvät Suomenlinnaan toiveitteni mukaan. Se on onneksi vasta syksyllä ajankohtaista. Kesällä saan keskittyä suuren projektin johdannaisiin ja kesään.

    Vappu on oivallista aikaa olla töissä. Etenkin lasten kanssa. He eivät ole huonossa kunnossa ja itsekin säästyy muiden oksentelulta ja muilta lieveilmiöiltä. Vappuaatto meni pihatöissä pikkuisessa lintukodossamme kaukana kavalasta vapusta grillaillen ja lepuuttaen. Lepuuttaen siis kuuden tunnin puutarhan hoidon jälkeen.

    Tänään on suuri projekti kulkenut. Maltoin lopettaa vasta hetki sitten ja jälkeäkin syntyi. Ihan valmiiksi en tällä eteapilla päässyt, mutta, kun sormet alkoivat jo krampata, niin piti lopettaa.

Nyt, kun vielä tulisi yösade, joka virvoittaisi puutarhan.