Blogielämään kai kuuluu myös ajautuminen vieraisiin blogeihin. Muutaman kerran olen ajatunut sellaisiin, joissa kuvataan elämää sairauden tai sairauksien kanssa. On sattunut myös omalle kohdalle. Onneksi kohtuullisen lievässä, mutta hankalassa muodossa Sairaan talon ja vähän muunkin syndroomana eli perus yliherkkiksenä. On ollut myös vaikeita hetkiä, mutta nuo blogit ovat saaneet minut kerta toisensa jälkeen havatumaan siihen kuinka hyväksi elämäni kuitenkin noiden sairastelujen ja ammattinvaihtojen ja sen sellaisten jälkeen on muodostunut. Sellaisia hienoja hetkiä, jolloin en kaipaa minnekään, enkä tarvitse mitään on ilahduttavan usein. Ja mikä parasta; saatan jopa saada kiinni tuosta hetkestä.

    Olen ylpeä, sillä olen oppinut ottamaan asian kerrallaan tai jos on kyse elefantin kokoisesta asiasta, jopa pieninä paloina. Murheet palasiksi ja vasta sitten palat järjestykseen tai ainakin paikalleen. Kaikelle ei tietenkään ole paikkaa, mutta siihenkin oppii suhtautumaan, pala kerrallaan.

    Mielentiloistahan tässä pitkälti lienee kysymys, mutta tämä tieto ei kyllä auta siinä vaiheessa, kun mielentila on lähinnä epätoivoin, epätietoinen ja kaaottinen. Ja ei kai ole tarkoituskaan, että sitä sormia napsuttelemalla voisi siirtyä mielentilasta toiseen, mutta hyvä perusta se mielentila on. Saattaahan siinä välillä vähän jylistellä muutakin, mutta perustan, kun saa kestämään, niin jestas, että on hyvä. Ihan tässä.