Hurja viikko.
Tiistai oli kummallinen päivä.
Asiat kulkivat niin omituisia ratoja.
Minä totaallisesti unohdin mennä oikeaan aikaan töihin.
Kukaan ei huomannut mitään.
Se on aika eriskummallista.
Asioiden hoito meni kaiken kaikkiaan säätämiseksi.
Ja Dali- näyttely oli pettymys.
Eskorteerasin isääni, joka kutsutaan noihin avajaisiin.
Meillä oli kyllä mukavaa purilaisella jälkeen päin.
Tajuntaani iski aika rajusti se tosiasia, että syksyä seuraa vielä pahempi; talvi.
Lokakuussa saattaa tulla lunta.

Komeetan uhkan jälkeen seurasi kaksi suloista päivää.
Aika on riittänyt.
Asioita on saatu valmiiksi.
Taidetta haittaava työkin on ollut ihanaa.
Olen saanut hyvän työkaverin.
Pääsen lukemaan ihania kirjoja.
Vierailin lankakaupassa.
Kävin todella palkitsevan keskustelun.

Elinpiiriin ilmaantui toinen asuntomahdollisuus.
Nyt pitäisi vaan uskaltaa päättää.
Suunnitelma on hyvä.
Tulisi tuplasti tilaa ja se toimisi meidän tilanteessamme hyvin.
Kuitenkin päätöksen tekeminen tuntuu vaikealta.
Aika hölmöä.
Täytyy vain voittaa pelko.