Nuha saa nyt olla historiaa ja elämä jatkuu.
Lepo lienee tehnyt tehtävänsä.
Se ei ole nuhalle itselleen vielä täysin selvää, mutta mitäs on sytyttää lamppunsa hitaasti.

Olen tässä saanut ihmetellä tätä energian määrää.
Mistä sitä sikiää vaikka nokka vuotaa ja tukkoilee?
Tänäänkin olen tehnyt rästiprojketeja pois enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä.
Myös neulevälineistöni sai uuden säilytysratkaisun.
Vimmalla olen ompelukonetta tänään surruuttanut.
Sillä seurauksella kylläkin, että se saa levätä hetken laakereillaan.
Sain tarpeekseni ja tasapainotin tilannetta neulomalla.

Aamulla herään nykyään virkeänä ja täynnä toimintaa.
Sellainen minä oikeasti olen.
Olin jo unohtanut.
Vähänkö on iloista löytää kadonnut uudestaan.
Ja todeta olleensa oikeassa.
Ei harhassa.