Aamulla herättyäni jään haltioituneen katsomaan ikkunasta ulos. Kevät on taas hiukan pidemmällä kuin eilen. Tämän takia kannaattaa sietää talvea, juuri näiden päivien voimalla mennään seraavan talven yli. Kasvaessani huomaan kuinka liitokseni ikiaikaiseen sukuni naisten vahvaan ketjuun lujenee. Me olemme aina jaksaneet odottaa ja haltioitua keväästä sekä sen ihmeistä. Sen voimalla eräät ovat jaksaneet elää vielä seuraavaan syksyyn ja toisaalla pienille on näytetty kevään ihmeitä vielä 80:n vuoden iässä, tehty ensimmäiset liitokset tuohon ketjuun, johon tunnen tänä keväisenä päivänä niin vahvasti kuuluvani, etten voi olla missään muualla kuin keväässä ja mieluummin kaikessa rauhassa.