Kuullessani, että Suden vuosi- kirjasta tehdään elokuvaa, olin kauhuissani. Kuinka tuolle abstraktilla tasolla liikkuvasta kirjasta ikinä saisi elokuvaa, joka tekisi mitenkään kunniaa kirjalle? Ja niin pessimisti olin, että luin kirjan toistamiseen, jotta se olisi tuoreessa muistissa ennen elokuvan näkemistä. odotukseni tuota elokuvaa kohtaan olivat siis todella matalat.
    Elokuva oli kuitenkin positiivinen yllätys. Se oli tarpeeksi erillään kirjasta, eikä ollut kovinkaan uskollinen kirjalle, vaan toimi elokuvalle asetetuissa rajoissa ja niissä puitteissa oli tehty hyviä ratkaisuja. Elokuvan kuvaus oli upeaa ja kuinka se tekikään kunniaa kauniille Helsingillemme. Myös päänäyttelijöiden näyttelijätyö oli hyvää ja uskottavaa.
    Elokuvan tarina ei ollut yhtä väkevä ja syvä, mutta kuinka se olisikaan ollut mahdollista, kun matkat ihmisen pään sisään elokuvan keinoin eivät ole mahdollisia. Eräs hyvin häiritsevä piirre elokuvassa oli. Teemamusiikki oli todellinen ylilyönti. Se teki elokuvaan aika ajoin suorastaan melodramaattisen tunnelman. Etenkin, kun ihmiskohtalot eivät olleet yhtä murheellisia ja puhuttelevia kuin kirjassa. Luulenpa, että tämä elokuva päätyy aikanaan elokuvakirjastooni.