Tässä (Suomen suurimmassa) kaupungissa järjestetään kahden käden sormilla laskettava määrä niitä alkeiskursseja, jonne olin menossa. Kuinka ollakaan trendi on, että ne ovat joko sunnuntaina tai maanantaina eli juuri silloin, kun ne eivät voi mitenkään olla. Se siis tämän syksyn osalta siitä ellei löydy uutta tanssipuoliskoehdokasta kilpatanssin alkeiskurssille. Hyvähän tuo idea oli, kun vaan toimisi. Tanssittomuustuska on nimittäin ISO.
    Päivät näyttävät siis tyhjiltä. Kehoa huollan kerran viikossa, mutta yleensä on ollut neljä iltaa kiinni tansseissa. Niskaa täytyy jumpata ahkerammin nyt, kun se ei enää kiroile kellon ympäri. Ärräpäät ovat itseasiassa laskeneet hyvin vähäiselle tasolla. Tarjolla on siis kaksi vaihtoehtoa alati kiroileva niska tai hajoava pää. Kumman valitset?
    Ja sitten on vielä tuo halvatun savu, joka ei sovi herkiksen elämään ollenkaan.