Kotona vallitsee sesonkien vaihdos kaaos. Talvi ullakolle ja kesä sisälle. Tavaraa on liikaa tässä taitekohdassa. Pian kyllä helpottaa, kun talvivaatteet on saatu kaikki puhtaaksi. Minulla taitaa olla liikaa vaatteita tai huono muisti, sillä en olisi pystynyt edes puolia kesävaatteistani nimeämään näkemättä niitä, joten aivan kuin olisi uusia vaatteita saanut. Tämä jos joku on kestävää kehitystä, sisäistä kierrätystä.

    Gilmoreista paljastui ensimmäinen arveluttava piirre toisella katselukerralla. Olen siis ryhtynyt katsomaan ensimmäistä tuotantokautta uudestaan. Toisessa jaksossa Rory syö painekermavaahtoa suoraan purkista. Se on inhottavaa ja arveluttaavaa. Tuollaiset arveluttavat ruokailutottumukset voisi hyvin jättää audiovisuaalisessa kulttuurissa vähemmälle. Ne vievät ihan turhaan huomion harhapoluille ja onko nyt sitten mukavaa, että joku tuollainen juttu jää hallitsevana mieleen.

     On ihanaa taas lukea hyvää kirjaa. Viimeisimmät lukukokemukset ovat jääneet kesken. Eivät siis ole olleet hääppöisiä. Nyt menossa on taattua tavaraa: Donna Leonia, Myrskyjen meri. Hänen dekkarinsa eivät ole pettäneet kertaakaan ja niitä on tullut luettua suunnilleen kymmenen. Kohta olen tilanteessa, jossa joudun odottamaan hänen uusien kirjojen ilmestymistä.

    Tätä kai voisi kutsua hurmokseksi. Kaaoksen keskellä suuri projekti etenee ihan hyvällä vauhdilla ja ainakin vielä toistaiseksi on mahdollista pitää kiinni dediksestä. Normaalisti työskentely-ympäristöni on nimittäin oltava järjetyksessä tai tekemisestä ei tule mitään.

    Tänään tein jännittävän havainnon, keskustellessani tanssikavereiden kanssa treenin jälkeen. En varmaankaan koskaa aikaisemmin elämässäni ole elänyt yhtä stressitöntä ja nautinnollista elämää. Tasapaino on siis löytynyt. Nyt se täytyy vain säilyttää. Ja olen entistä varmempi siitä, että onni on mielentila.