Olipa hieno pääsiäinen. Eilen minä ja Mielitietty veimme äitimme syömään. Vanhempamme eivät missään kokoonpanoissa ole tavanneet aikaisemmin. Kokemus oli niin positiivinen etten todellakaan ymmärrä tuollaisista tapaamisista stressaamista. Ei siitä kyllä tässä perheessä stressattukaan. Ja saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Juhlimme molempien äitien synttärit samalla, kun sattuvat olemaan vajaan viikon päästä toisistaan.

    Vapaana olevat hetket vapaapäivinä omistautuivat käsitöille ja Gilmoren tytöille. Mielitietty on kyllä todennut kyseisen sarjan olevan ultimaalityttöjuttu, mutta voihan sellaisiakin olla. Ja tuo kyseinen sarja on kuitenkin täynnä hyvää mieltä, jota ei tässä maailmassa ole liikaa. Ja on nuo tekijät taineet jotakin tietää sisällöntuotannostakin. Käsikirjoitus toimii hyvin sen maailman ja tarinan lainalaisuuksilla.

    Tänään oli sitten heti aamulla eli ennen puoltapäivää pakollinen velvollisuusvierailu Tädin luokse. Täti on kyllä periaatteessa mukava, mutta kuinka niin pitkään elänyt ihminen on edelleen niin kärkäs tuomitsemaan toisten tavat elää ja olla. Hänellä on kuitenkin terveyden ja talouden puolesta täydet edellytykset täysipainoiseen elämään eläkeläisenä, eikä hän silti osaa olla tyytyväinen oloonsa. Aina voi vähän jostakin valittaa. Olen aika kyllästynyt valittamiseen.

    Nyt on taas useampi viikko Suurelle projektille ja sain sen tuosta vierailusta huolimatta etenemään mukavasti. Itseasiassa tuntuu, että vauhti vain kiihtyy... Hyvä niin, sillä deadline alkaa häämöttää. Tässä rinnalla, kun on kaksi sellaista osittain hyväntekeväisyysprojektiakin menossa. Haluaisin nekin valmiiksi ennen kesää.

    Tanssissa on ollut taukoa, muta tästä illasta se taas alkaa. Täytyy rientää, ettei bussi jätä.