Pari viikkoa sitten töissä järjestetyt sammakkoturnajaiset jäivät muhimaan tuonne mielen perukoille ja eilen ne sitten saivat lisää tilaa. Mielitietyn työnantaja haluaa minut töihin vapunpäivänä. Hyvä niin. Keikka on varmasti mielenkiintoinen ja jatkan origamiteemalla. Kävin ostamassa oikein kirjankin aiheesta. Se on kyllä hilpeä kirja ja juuri sellainen, kun houkuttelevan käsillä väkertämiskirjan tulee ollakin. Ostin myös origamipaperia, jota oli yllättävän vaikea löytää Helsingin kokoisesta kaupungista. Nyt mallit on jo valittu, joten voin demonstroida suunnitelmani huomisessa palaverissa. Origamimeininki on hienoa. Kyllä Japaniassa osataan. Edelleen jaksan ihastella sitä muutaman viikon takaista kirjaostosta japanilaishengessä toteutetuista kaupunkipuutarhoista. Minulla on kyllä joskus sellainen puutarha. Ja myös bonsai.

    Samalla ostosmatkalla eksyin myös harrastekirjakauppaan. tarkoitukseni ihan vain äkkiä vilkaista origamikirjoja. Jotenkin kummasti ajauduin sinne neulekirjojen eteen. Mitä ihanuuksia siellä olikaan. Ihanuuksia oli onneksi niin paljon ja kaikki niin ihania, etten pystynyt valitsemaan. Kirjoitin vain nimet ylös ja teen kierroksen virtuaalikirjakaupoissa. Mukaan lähti kuitenkin Vogue Kinitting- lehti. Aivan ihania kesävaatteita.

    Puutarhasta tulikin mieleen, että puutarhakausi avautuu ihan minä päivänä hyvänsä. Ja ainakin osa viime syksynä istuttamistani kukkasipuleista työntää jo versoa. Naapurissa kevätkukat kukkivat jo eteleäisellä suojaisalla seinustalla. Missä se nyt on se pihapiiriemme lihava rusakko, kun sitä tarvittaisi ;-)

    Kollegaystävä tuli tänään lounaalle ja sain kerrottua hänelle hälyyttävistä yhteyksistä Gilmoren ja hänen teoksen välillä. Hän otti palautteeni hyvin vastaan ja puhe siirtyi luontevasti Gilmoreihin... Voi kauhea kuinka minut on saatu koukutettua. Nyt on pikku medianomille käynyt hullusti. Kun vaan Yllätystyttö tietäisit! Kollegaystävää en ole nähnyt pitkään aikaan. Hänellä on ollut todella rankkaa vakavasti sairaan vanhempansa kanssa. Nyt meillä oli kuitenkin yhteinen aamupäivä ja söimme lounasta yhdessä. Mielitietty teki jälleen susheja ja minä quiche- piirakkaa. Tuo ystäväinen silminnähden rentoutui ja sanoikin sitten myöhemmin, että hänellä on ollut mainitsemisen arvoinen hyvä päivä. Ihanaa niin! Surkua, kun hänellä on niin riittämiin. Huomenna menemme treeni jälkeen yhdessä elokuviin.