Olin varautunut hyvin raakaan mässäilyyn. Oli siis postiivinen yllätys, kun elokuva todella keskittyi kertomaa intiaaneista ja intiaanit puhuivat omaa kieltäänkin. Viidakko pääsi hollywood- tekniikan ansiosta oikeuksiinsa ja vesiputouksen äärellä todella tuntui, että katsojakin oli siinä aivan vieressä.
    Elokuvan tarinaan kuului taistelua ja siinä kohti veri, suolet ja jopa päät lensivät, mutta vain sen verran, kun tarina vaati. Viidakossa kyllä käveltiin ja paettiin liikaa. Siinä suhteessa elokuva kompastui hollywoodilaisuuteensa. Uusia esteitä vapautumiselle ilmaantui yksi toisensa jälkeen ja vielä senkin jälkeen. Viidakossa kävelyä ja juoksemista olisi voinut leikata rajulla kädellä ainakin puoli tuntia vähemmäksi. Hitchcockin totuus puolentoista tunnin leffasta olisi tässäkin leffassa ollut noudattamisen arvoinen.