Turha surra tuota lumettomuutta.
Kukaan meistä ei saa lunta satamaankaan.
Talvinen aurinko on virittänyt joulutunnelmaa Helsingin ylle.
Erityisesti Senaatintorin seutu on todella kaunis tällaisena kirkkaana päivänä.
Matalalta paistava aurinko heittää pitkiä vahvoja varjojaan silmiä kipristävän kirkkauden rinnalle.
Horisontin reunalla on iltapäivällä menellään valloittava värien leikki.
Joka ei toteuta mitään ennaltamäärättyä kaavaa, vaan on jokaisena kirkkaana päivänä erilanen.
Hämmästyttävä.
Luonto on todellakin ollut talvisessa juhlapuvussaan.
Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus pysähtyä katselemaan.
Mutta, ei nyt!
Nyt on joulukiire.
Täytyy ostaa vielä sitä ja tätä silpuraa.
Kunhan on paljon kamaa, mitä kääriä pakettiin.
Minä en anna paniikin tulla.
Teen vaikka vähemmän.

Sytytän kynttilämeren ikkunalle.
Viimeistelen tekemiäni lahjoja.
Ja käärin ne pakettiin.
Saatan soittaa jopa joulumusiikkia.
Ja annan joulun tulla.
Siinä se on, suuri piparkakku lahjana lapselta.
Suloinen lämpöisen glögin tuoksu.
Edessä levollisia päiviä.
Ehkä lahjakirja tai muuta lukemista.
Annetaan vaan olla!