786125.jpg

Siellä minä kokosin annoksia.
Leikkasin, pilkoin ja värkkäsin.
Tarjoilijat mukaan olisin mennyt kokista, jos totuutta ei olisi kerrottu.
Gourmetkeittiötyö yllätti minut iloisesti.
Vaikken varsinaisesti mikään kotikokkikaan ole, parjäsin odotuksiani paremmin ammatilaiskeittiössä.
Yllätin Mielitietynkin.
Ja lähden mukaan uudestaan.
Äiti ja ihana Ylläri-Pylläri olivat tietysti kannustavia ja ihmettelivät epäilyksiäni.
Niinhän äitien toisaalta kuuluu ja Ylläri on vaan muuten niin ihana.

786128.jpg

Tuo juhlapaikka yllätti minut.
Sen täysiverisemmässä kotimaisessa kartanossa en ole koskaan ollut.
Vaikutti siltä, että isäntäväkikin oli aika ajoin hukassa sen suuruudessa.
Ympäröivä luonto oli myös vaikuttava.
Kartano oli kosken juurella ja sauna kirjaimellisesti koskessa.

786134.jpg

Pitkän päivän jälkeen kokki syöksyi koskeen.
Tein minäkin sen muutamia kertoja, mutta en tuon päivän päätteeksi.
Minussa tapahtuu outoja.
Olen todellakin löytänyt uimisen uudelleen.
Ja ajattelin koittaa sitä myös täällä kotikulmilla lenkin päätteeksi.
Siis Vantaanjoen koskessa.
Jos sää sallii.
Ja niin minäkin löydän itseni hokemasta miten ihanasti tuo hieman viileähkö vesi virkistää.
Sitten kummastelen itseäni.

786150.jpg

Minuun on iskenyt kaipuu maalle.
Se johtuu Kesämaalla vietetystä viikosta.
Kesä ja luonto on kietonut minut otteeseensa.
Kuuntelin lumoutuneena nuoren sonninkasvattajan juttuja.
Hän saa olla siellä minne paha maailma ei ulotu ja elämän perustoimien äärellä.
Tämä on todellakin ihannointia.
Minun arkeni ei taitaisi taipua maaseudulle.
Vaikka onhan tässä nyt pari päivää surruutettu ompelukonetta ja tehty muita käsitöitä omissa nurkissa.
Ja mieluitenhan minä tekisin työni kotona lastenkirjoiksi.

Kotiasia seisoo.
Naapuri ei ole mennyt muillekaan kaupaksi.
Me olemme kyllästyneet koko prosessin ja katselleet muita vaihtoehtoja.
Olemme kallistumassa niihin muihin vaihtoehtoihin.
Minulle ruukkupuutarha parvekkeelle.

786187.jpg

Eilen se hiipi.
Ja pientä huolta on ollut havaittavissa jo aikaisemmin.
Vääjäämättömästi se lähestyy.
Vaikka sitkeästi odotan vielä niitä elokuun helteitä.
Vimmalla olen tallentanut kesää kuviksi, joilla voin sitten lohduttautua "Sen jota ei mainita" saapuessa.
Se on vaan kamalaa.
Tosin suunnittelemme Mielitietyn kanssa joulua lämmössä ja auringossa.


786194.jpg

Minä vitkuttelen.
En tahdo saattaa kirjaani päätöseen.
Siitä seuraisi myyntityö.
Siitä minä en pidä.
Kai siksi etten osaa sitä.
Mielitietty lupasi auttaa.
Silti aistin pikkuvitkuttelua.
Härkää siis sarvista.
Ja pääsen aloittamaan uutta.