Päivä on kuin tunnelmakuvani.
Vaikka talvinen onkin, niin kaunis.
Ei olisi itsellä tullut mieleen sitä pakkassumuksi kutsua.
Sitähän se on on.
Ystävä termitti.
Minulle talvisessa kauneudessa on aina sinisen hetken melankoliaa.
Eikä melankoliassa mitään vikaa.
Tässä mielentilassa se saa melkein itkemään.
Taas on nimittäin saavutettu se piste, jolloin ei kelpaa kurjat asiat kirjoissa, eikä elokuvissa.

Olin sopinut kaksi sairaskäyntiä samalle päivälle, samaan aikaan.
Tämän tajusin vasta, kun ensimmäisiä kävijöitä ei kuulunutkaan tänään.
Ja rupesin tarkistamaan.
Molemmat huomenna...
Ainakin on hyvä syntipukki.
Tämä tauti nimittäin.
Tältä päivältä peruutin vielä apua tuovan akupunktion.
Menen sinne vasta loppuviikosta vahvempana.
Ja toinen sairaskäynneistä toteutuukin jo tänään.
Kävijöitä alkoi eilen ilmaantua, kun ilmaisin toiveeni ääneet :-)
Itsekseni kylläkin.

Tänään on harrastettu neuleblogitusta oikein kunnolla.
Laitoin systeemiä uuteen uskoon.
Saa nähdä miten "sieluni synnyttämien" käy.
Kyllä virtuaaliyhteisöstä voi olla kovastikin iloa.
Jos on jotakin todellista jaettavaa.
Ja neuloessaha, jos missä on!!!
Jo vuoden neuleblogituksen jälkeen on helppo huomata miten paljon kokemus auttaa ja opettaa.