Herkkiä, konstailemattomia kaunokaisia.
Niitä olen aamun ornamenttiin piirtänyt.
Hentoinen varsi, kuinka kestää se tuulessa?
On tuntunut hieman kummalta tuon valmistuvan kuva äärellä.
Edellisestä valmistuneesta kuvasta on kauan.
Outoa epävarmuutta.
Kuin kokemattomuutta.
Näyttävätkö kuvieni lapset lapsilta?
Lapsiksi ne piirsin lasten mittasuhteilla.
Lapsetkin näyttävät erilaisilta juhlavaatteissa.
Sitä kai tässä ihmettelen.
Olen piirtänyt tarinani lapsia aikaisemmin vain arkivaatteissa.
Yksi lapsista on aivan tönkkönä prinsessamekossaan.
Se on ihan hyvä, lopulta.
Kaikista ei tunnu luontevalta juhlavaatteissa.

Painotuksen siirtäminen kirjailijuuteen on sujunut odotettua paremmin.
Työstä, joka on toimeentulon turvana on tullut vain työtä.
Miellän itsenikin enemmän kirjailijaksi nykyään.
Se on se mitä minä pääasiassa teen.
Se on vastaus, jonka annan, jos ammattiani kysytään.

Enää vain liikunta puuttuu elämästäni.
Sille pitää löytää vielä luonteva paikka.
Mielellään ainakin osittain ulkoliikuntaa.
Lisäksi kaipaan myös tanssin mukana niin aitomaattisesti tulevaa kehon huoltoa.