Mielitietty sai työnsä kautta meille liput Ganesin kutsuvieras näytäntöön ja rokkibileisiin. Eli elokuva tuli nähtyä jo ennen ensi-iltaa.
    Elokuva oli hyvin tehty. Ja näyttelijät tekivät työnsä loistavasti. Oli varmasti oikea ratkaisu roolittaa näyttelijöillä, jotka opettelivat soittamaan, eikä päin vastoin. Olavi on tietysti ola ja erityisesti poikein keikalla leffan jäkeen näkyi kyllä se, että Olavi on esiintynyt muita poikia enemmän. Hänen soitosta nauttimisestaan ei kyllä jäänyt mitään epäselvyyttä.
    Näiden legendaelokuvien ongelma on juuri kerronta. Kuinka saa katsonjan tarttumaan tarinaan, vaikka se onkin katsolle jo entuudestaan tuttu? Legendan tenholla tämäkin leffa läpi vietiin.
    Minulle suurempi kokemus oli Perttu Lepän uusimman leffan traileri, joka näytettiin ennen leffaa. Jouduin pitkästä aikaa vastakkain elokuvatyöstä luopumisen kanssa. Tuli surullinen olo, sillä minä en edes tiennyt Pertun tekevän uutta leffaa. Ei edelleenkään kuitenkaan kaduta. Edelleen ole täysin varma, että valitsemani tie on se oikea. Ja hyvää nostetta valintani sai siellä kuolettavan tylsissä bileissä, jossa vaan patsasteltiin ja yritettiin olla jotakin mitä ei oikeasti olla. Minä en kertakaikkiaan viihdy tuollaisissa tilaisuuksissa. Minulle sopii paljon paremmin lastenkirjailijan tilaisuudet. Mielitietty sanoi, etteä viihtymättömyyteni johtuu vain siitä, etten relaa. Jos relaan, niin viihdyn vielä vähemmän. Ei ole vain minun juttuni.