Niin pitkälle pääsin tällä kertaa.
Sitten iskikin pahempi tauti kuin kahteen vuoteen.
Kaksi vuorokautta kova kuume.
En jaksanut edes kuumemittaria itse ravistaa.
Hillittömän kipeä kurkku.
Jokaisesta nielaisusta on hyvin tietoinen.
Syöminen ja juominen on todella kivuliasta.
Piti pyytää saattaja lääkäriin.
Kuume on onneksi ohi.
Eikä taiteluni tulla kuntoon ollut turha.
Vaikka joudunkin tämän taudin kanssa vielä kärvistelemään.
Kolmen vuoden ihmettelyn ja tutkimuksen jälkeen on tehty diagnoosi.
Tulen siis kuntoon.
Se vie muutamia kuukausia.
Mutta kuitenkin.
Ja joudun syömään ylläpitolääkitystä todennäköisesti aina.
Onneksi tuo lääkitys on muuten harmiton.

Ainakin tällä viikolla joudun jättämään koulun väliin.
Koska toipumiseen menee loppu talvi, harkitsen vetäytymistä koulusta.
En näe mieltä lukukausimaksun maksamisessa, jos en voi olla paikalla.
Olen ollut poissa koulusta jo enemmän kuin koko kahden vuoden opintojen aikana saisi olla.
Samat opinnot alkavat uudelleen taas puolentoista vuoden kuluttua.
Voinhan jatkaa silloin.
Jos muut B:t eivät vedä.
Tämän hetkisestä tilanteesta katsottuna olisi luvassa houkuttelevampiakin viikonlopputarjouksia kuin koulun penkki.
Mahdollisesti yksi kaupunkiloma vaikka.
B:tkin asettuvat nyt diagnoosin jälkeen toiseen valoon.