Se on Amelie. Sen myi minulle nuori mies, joka ei tiennyt miten olisi minun seurassa ollut. Hän oli kyllä mies, joka teki miesten töitä eli korjaa ja huoltaapölkupyöriä. Asensi minulle ekstra lampunkin pyytämättä. Sain tuon miehen ilmeisen sekaisin. Hän sekoili sanoissaan ja oli vaivaantunut. Hän yritti vääntää vitsiä, mutta parka ontui siinäkin. Koitin kaikkeni keventää tilannetta, mutta minkäs minä viehätysvoimalleni voin?! Palveli kuitenkin todella hyvän ja kaupasti lähti tyytyväinen Typy kotiin polkien, eikä kipeästä niskasta mitään tietoa. Voi sitä vapauden tunnetta, kun päästeli uudella pyörällä menemään. Pelkkää riemua.

    Suuri projekti seisoo pahasti. Ahdistuspahasti. Nyt pitäisi olla iso vaihde päällä ja niskani kestää händin tuskin ykkösvaihdetta. Turhaudun siitä niin, etten etene senkään vertaa. Tilanne on paha, sillä kyseessä on kuitenkin minulle kaikkein mieluisin työ. Unelma-ammattini. Kyllä minä vielä näytän niille! Noin! Tuosta ja näin, argh ja krhm!!

     Aina voi lukea taustakirjallisuutta. Niinpä, niin, mutta tämä halua projektoida ja mieluummin vitosvaihteella. Ei mitään mummoilua ja vähän kerrallaan. Täysillä ja kokonaan, mulle kaikki heti!