Vastahakoisesti, mutta kuitenkin kevät tekee tuloaan. Kaduilla on valtavat kasat hiekkaa. Lumi on jo sulanut sieltä välistä. Tänään olen täysillä jaksanut uskoa siihen, että talviallergia helpottaa ja onkin ollut helpompi olla kahden heikomman päivän jälkeen. Vaikka yöllä onkin vielä hyvin talvista, niin siemenet on laitettu itämään. Ryytimaan asukit on siis valittu. Vakioasukkeja ovat ruohosipuli ja persilja. Viime vuonna valloituksen tehnyt lehtipersilja saa paikan tänäkin vuonna. Uutena tulokkaana saa vuoronsa minttu. Lajikkeesta ei vielä ole varmuutta. Ja pieni kulma löytyy varmasti myös lehtisalaatille, jotta leivän päälle saa tuoretta salaattia. Ajatella asun maamme suurimassa kaupungissa, kerrostalossa ja silti minulla on ryytimaa pihallamme!

    Tänään on myös tanssipäivä ja niinpä olen Mielitiettyni valmennuksessa hionut vakiotanssin perustekniikkaa vajaan 10 neliön huoneessa, jossa on työhuoneemme, ruokasalimme jne. Kyllä tanssi on hienoa. Siitä tulee iloinen mieli ja hyvä olo. On hyvin positiivista olla siinä määrin tietoinen omasta olemuksestaan, että pystyy tuntemaan varpaansa katsomatta niihin, tai tunnistaa asentonsa vaikka ei sitä näekään.

    Olen siis hyvin varustettu suureen projektin jatkamiseen. Minulla on jälleen mahdollisuus tehdä sitä täysipainoisesti ja antaa sille kaikki huomioini. Odotan jo kovasti aamua, jotta voin aloittaa, nähdä projektin etenevän ja jättää minulle merkityksellisiä jälkiä tähän maailmankaikkeuteen.