Olen muuttanut tänne: http://typy.livejournal.com/. Tervetuloa!

Se oli eilen.
Aurinkopaistoi.
12 silmäparia tapitti minua reilun metrin korkeudelta.
Ilmoitin heille, että nyt kaikki ovat ulkona ja tankkaavat aurinkoenergiaa.
Ja niin tapahtui.
Eihän pohjoinen tuuli mukavaa ole, mutta aurinko voittaa sen skaban.

Aamiainen kaupungilla ystävän kanssa.
Runsaasti naurua, hyvää mieltä ja evästä.
Valmistauduimme yhdessä toisen ystävän syntymäpäivään.
Olen niin lahjaihminen.
Annan mieluummin kuin saan.
Lapsuudenystävä sanoi, että lapsenakin jaoin kaikki lelut kavereille.
Itse en muista sitä niin.
Muistan vain kuinka kiva hyviä juttuja oli jakaa.
Tosin, onhan nyt lahjojen valmistamisaika muutenkin.

Lähdin tuon aamun huumassa vielä töistä kotiinkin.
Unohdin ostokseni töihin.
Kävimme hakemassa paketin ja varastojen täytettä teekaupasta.
Ihana paikka.
On synti ostaa teetä muualta.
Illan teehetkestäkin ehdin päivän aikana jo haaveilla.
Teet odottavat töissä noutajaa.
Ja tänään on sen teehetken vuoro.

Matkalla kotiin näin näyteikkunassa vielä kaikkien aikojen joulukoristeen.
Sitä tapahtuu harvoin.
Se olisi kestokoriste.
Ehkäpä pikkujoulutonttu muistaisi minuakin...

Eilisen kaltaisina hetkinä on todella helppoa pitää elämää merkityksellisenä ja mielekkäänä.
Kyse oli kuitenkin tavallisesta arkiaamusta ja pikkuihmeistä.
Mahtavaa!

Työssä lasten parissa, saa myös lastentaudit.
Onneksi myös rajuusluokka on pikkuihmisten skaalassa.
Kuume nousi, kun kuulin seuraavan aamun tanssituntini peruuntuvan.
Kysymys kuuluu: Olisiko kuume noussut, jos olisin päässyt tanssimaan? ;-)

Tanssi on todellakin auttanut pitämään tämän pakan kasassa.
Kaamos on kamalaa.
Minkä sille mahtaa.
Kauan suunnittelemani Kaamosilta toteutui, vihdoinkin.
Se auttoi kyllä paljon.
Kaamos vaan on liian suuri ja kamala.
Hyvällä omallatunnolla voin tehdä käsitöitä kotona.
Onneksi on kunnolla valoja kotona!

Valmiiden tekeleiden kuvaaminen onkin toinen juttu.
Tällainen harmaa valo ei vaan riitä.
Ja minä en tahdo sortua kuvien selittelyyn.
Kuvan pitää selittää itse itsensä.

Aina voi lukea.
Nyt on ollut tarjolla taas hyviä kirjoja.
Siihen valo riittää.
Lukemista haittaa vain väsymys.
Ja kirja on siis pakko jättää taas kesken.
Erityisesti Mma Ramotswet ovat mahtavaa kaamosluettavaa.
Lukiessa voi tuntea sen pun iasen hehekuvan auringon kuuman Afrikan yllä.
Voi sitä hyvän mielen määrää.

Latinalaiset tanssit ovat todella vieneet minut mennessään.
Ne ovat myöskin suuri helpotus kaamoksessa.
Tanssipäivinä aurinko paistaa sisältäpäin koko päivän.
Viime lauanataina sattui olemaan vielä se marraskuun kiintiöaurinkopäivä.
Huomenna pääseen taas tanssimaan.
Ja paikalla on vielä suosikkiopeni.
Vähän vaan jännittää, pääsenkö lähtemään töistä ajoissa...

Aina jää paremmat työt kesken. Täytyy keskeyttää ja mennä. Ja sehän syö pinnaa. Antakaa olla rauhassa ja tehdä. Pitää hoitaa 100 mutta asiaa. Aika loppuu kesken eikä vapaallakaan hommat etene. Ärsytys tukkii tehokkaasti. Illalla ei synny uutta. Ei pysty edes jatkamaan keskenjääneitä. Siis kyllä venyttää pinnan pinkeäksi. Minä en vaan ala. Ei pysty järkevään. Onhan se ohimenevää, mutta ei se helpota nyt. Nyt se ei ole ohi. Ei ole aikaa paeta, katsoa vaikka leffaa. Niin!

Parantumisen myötä vauhtia on tullut kovasti lisää. On mielekkäämpää ja vähemmän mielekästä työtä, latinalaisia tansseja, mahtavia kirjoja, ihania ystäviä ja suuria unelmia. Raportointi on jäänyt vähemmälle, vaikka koenkin sen tärkeäksi elämän taltioimisen muodoksi. Elämä on siis hyvää ja ihanaa. Asiat etenevät kohti vapaata lastenkirjailijuutta. Tänään aamu alkoi samballa ja rumballa. Tunnilla tuntui vahvasti, että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä tasapainotilaa oli kurja häiritä.